Tui saapui meille Espoosta White Jane’s kennelistä kesällä 2015. Olin aiemmin turhaan yrittänyt astuttaa Tuin isän emää Luminaa toisen kerran, mutta asia ei vain ottanut onnistuakseen. Kun sitten myös Luminan sijoituksessa asuneen tyttären Milan pennutushaaveet menivät mönkään olin jo varma että koko samojedien kasvatus osaltani, tai ainakin siihen astinen oma linja on mennyttä. Kunnes sitten Satu White Jane’s kennelistä oli päättänyt käyttää Luminan poikaa Nokia omalle nartulleen ja niinhän sieltä pennut sitten maailmaan pyörähtivätkin. Tuin emä Elli ei ole paljoa näyttelykehissä pyörähdellyt, mutta konsultoin muita koiran ’livenä’ nähneitä ystäviäni ja vakuutuin, että tästä yhdistelmästä meille pentu tulee 🙂 Ellillä on lisäksi käyttökoetuloksia, mikä myös osaltaan lisäsi kiinnostusta.
Tui onkin osittain tuntunut hyvin tutulta alusta saakka, sillä luonteessa ja ulkonäössäkin on paljon samaa kuin Luminassa. Nyt kun Luminaa ei enää ole, olen entistäkin onnellisempi että Tui saatiin aikanaan meille. Mummonsa tapaan Tui oli tosi söpö pentu, mutta kasvuvaiheessa varsinainen ruma ankanpoikanen. Tiesin itse kuitenkin, että oman linjani koirat kehittyvät hitaasti ja ovat valmiita lähempänä kahta-kolmea vuotta, joten en huolestunut. Tui tuntui kasvuvaiheessa myös vaihtavan alituiseen turkkia, joten olihan neiti sellainen näky, ettei näyttelykehiin ollut asiaa. Kun sitten ikää oli hiljattain tullut kaksi vuotta täyteen ja Tui kasvatti kunnon turkin havahduin, että onhan minulla nätti koira -eikun näyttelyihin. Muotovalion arvoon oikeuttavat sertit tulikin plakkariin puolentoista kuukauden aikana kolmesta perättäisestä näyttelystä, joista kahdessa ensimmäisessä Tui oli VSP ja kolmannessakin PN3. Olihan se aika huikea suoritus 🙂
Tui on viidennen samojedinkoirapentueemme emä ja nuo U-pennut (5u+1n) syntyivät 8.2.2019. Tui hoiti pentu-urakan hienosti ja tästä pentueesta meille kotiin jäi Tuin iloksi (ja riesaksi 😉 tyttärensä Mai.
Tui ROP-pentu Kajaanin Tamminäyttelyssä 2016 (vas. kuvassa mummonsa Luminan kanssa)
Tui 2v.
